Basilika de Candelaria

Kanariansaarelaisille uskonto ja katolinen kirkko ovat hyvin tärkeitä, vaikka saarilla ei montaa isoa kirkkoa olekaan. Katolisen kirkon kirkkojen jaottelu  menee kirkkojen koon ja niissä säilytettävien reliikien, aarteiden ja taideteosten mukaan suunnilleen seuraavasti katedraalit ovat suurimpia ja tärkeimpiä kirkkoja, seuraavaksi tulevat basilikan, kirkot ja kappelit. Kanariansaarilla on yksi katedraali ja yksi basilika. Tämä viimeksi mainittu sijaitsee Candelarian pikku kaupungissa noin 60km Playa de las Americasista pohjoiseen ja 20 km Santa Cruzista etelään autopista sudin varrella. Sinne pääse Americasista bussilla 111 ja matka kestää vajaan tunnin.

Basilika de Candelaria

Hohtavan valkoisena hehkuvan basilikan sijainnista ei voi erehtyä, sillä se näkyy sekä kauas merelle että pitkältä laakson pohjaa kohti laskeutuvien teiden varsilta. Juu, on sinne myös opasteet, jos ei pelkkään näköä kunnostukseen halua luottaa.

Basilikan edessä on aukio, jota vartioivat yhdeksän viimeisen guanche-päällikön patsaat. Pelkästään niidenkin takia Candelariassa kannattaisi poiketa, mutta vielä suurempi ihme on kätkettynä basilikan sisälle ja se on syy, joka saa katoliset turistit (ja miksei muutkin) poikkeamaan kaupungissa. Se on nimittäin Nuestra Senora de Candelaria, Candelarian musta madonna, jota oppaamme väittivät maailman ainoaksi mustaksi madonnaksi, mutta joka ei siis pidä paikkaansa, koska myös Rio de Janeirossa on yksi- sekin kyllä maailman ainoaksi väitetty.

Candelarian musta madonna on siis kynttilänpäivän (candelaria) madonna, jota palvotaan Kanariansaarten suojeluspyhimyksenä. Legendan mukaan kaksi guanche-paimenta löysi Neitsyt Mariaa esittävän patsaan saaren rannalta jo kauan ennen kuin kristinusko levitettiin saarelle miekkalähetyksen perinteen mukaan. Perimätietona kerrotaan, että patsas oli huuhtoutunut rantaan merihätään joutuneesta laivasta. Samoin kerrotaan legendaa siitä, että toiselta paimenesta halvaantui käsi, kun hän yritti kivittää Madonnaa. Miehet tietenkin pelästyivät ja veivät patsaan hallitsijalleen, joka piilotti patsaan luolaan odottamaan. Oikea aika tuli ja patsas asetettiin esille pieneen kappeliin, josta lanzarotelaiset kävivät sen varastamassa itselleen ja pistivät sen esille luostarinsa kappeliin. Joka päivä luostarin munkit käänsivät madonnan kasvot kirkon päin ja joka yö Madonna kääntyi niin, että sen kasvot olivat seinään päin. Pian lanzarotelaiset tajusivat, että oli syytä palauttaa Madonna veistos kotiin Teneriffalle. Tämän jälkeen Valon Madonnasta tuli pyhiinvaelluskohde.

Tällä hetkellä Basilikassa on esillä kopio, sillä alkuperäinen Candelarian mustan Madonnan patsas jätettiin vuonna 1826 valtavan vuorovesi aallon kuljetettavaksi merelle, josta sen sanottiin olevan peräisin. Näin mielikuvituksellisesti ajatellen voisi hän olla niin, että noita Madonna-patsaita olisi vain yksi, joka olisi Teneriffalla pistetty mereen ja kalastettu uudelleen esiin Riossa, kun aallot ovat sen sinne kuljettaneet. No mene ja tiedä, elokuun puolessavälissä ihmiset joka tapauksessa kokoontuvat Candelariaan juhlimaan Valon Madonnaa.