La isla Kolumbina- Kolumbuksen saari

Kolumbuksen saareksi, la isla Kolumbinaksi, kutsutaan Kanariansaarten toiseksi pientä saarta la Gomeraa. Tämä noin 70 kilometriä halkaisijaltaan oleva saari on lähes pyöreä, ja sille tyypillisiä ovat syvät rotkot, korkeat vuorenrinteet ja noihin rinteisiin pengertämällä rakennetut pienet peltotilkut, joita viljellään edelleen perinteisin menetelmin käsityönä (tämä ihan siitä syystä, että yksi iso Valmetti pellolle ajettuna peittäisi koko pellon, eikä sitä myöskään saisi enää pellolta pois).

Gomeran saarella tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt ja siellä on edelleen jäljellä Kolumbuksen aikaisia taloja ja kirkkoja. Niin se Kolumbus... Tarina on pitkä ja monipolvinen, mutta lyhennetään sitä vähän. Kolumbus tosiaan poikkesi la Gomeralla useampaan otteeseen, kahdesta syystä. Ensiksi siksi, että la Gomeralla oli satama ja pellot sekä varastot lähellä toisiaan eli laivat oli hyvin helppo varustaa siellä pitkää matkaa varten. Toisekseen siksi, että siellä asui saarta hallinneen kreivin leski, kaunis Beatrix, jonka kanssa Kolumbus oli tutustunut Espanjan hovissa vieraillessaan ja jonka kuningatar Isabella oli naittanut la Gomeran kreiville saadakseen kaunottaren mahdollisimman kauas kuninkaasta (silloin 1400-luvun lopussa la Gomera oli tunnetun maailman äärirajalla). Leskikreivitär Beatrixin kanssa Kolumbus vietti helliä hetkiä Kreivin torninsa tunnetussa rakennuksessa, joka on restauroitu Kolumbuksen lähdön 500- vuotis juhlien kunniaksi entiseen loistoonsa.

Joku voisi kysyä, että miksi juuri pieni la Gomera päätyi tällaisen historiallisen tapahtuman näyttämöksi. Ei pelkästään kauniin Beatrixin takia, vaan myös siksi että Kolumbuksen lähtiessä ensimmäiselle purjehdukseelleen suurempi Teneriffa oli edelleen guanchien hallinnassa ja Gran Canarialla laivaston varustaminen olisi ollut vaikeampaa peltojen ja varastojen ollessa kauempana satamasta. Niinpä Kolumbus siis varusti la Pintaan, la Ninan ja Santa Marian lähtökuntoon Gomeralla ja suuntasi 6.9.1492 kohti Intiaa. Maata löytyi 12.10.1492 ja kuten kaikki tiedämme kyseessä ei ollut Intia, vaan Hispaniola eli nykyinen Haiti ja Dominikaaninen tasavalta. Tätä merkittävää purjehdusta muistellaan joka vuosi syyskuussa la Gomeralla starttaavalla Kolumbuksen regatta -purjehduksella, jossa purjehtijat seuraavat Kolumbuksen reittiä Gomeralta Dominikaan.

Turha kai sanoakaan, että saarella otetaan kaikki mahdollinen irti Kolumbuksesta. Saaren korkein laavatappi eli tulivuoren purkauskanavaan jähmettyneestä magmasta muodostunut kova kiviaines, joka on jäänyt jäljelle tulivuoren tapahduttua siitä ympäriltä, on nimeltään Kolumbuksen muna. Tähänkin liittyy legenda, joka lienee syytä kirjata muistiin. Tehtyään useamman löytöretken Kolumbus oli kuuluisa ja rikas. Hänen käydessään Espanjan hovissa muutamat hovimiehet alkoivat vähätellä hänen saavutuksiaan toteamalla, että olisihan tuohon nyt kuka tahansa pystynyt. Aikansa pilkkaa kuunneltuaan Kolumbus otti pöydältä kananmunan ja pyysi miehiä asettamaan sen pystyyn niin ettei se kaadu eikä vieri. Jokainen vuorollaan yritti, mutta aina yhtä heikoin tuloksin, muna kaatui. Lopulta Kolumbus otti munan, napautti sitä kevyesti pöytään,vain sen verran, että kuori säröili ja asetti munan seisomaan pystyyn. Tähän hovimiehet toteamaan, että olisi hän tuohon kuka tahansa pystynyt, mihin Kolumbus vastasi, että niin olisi, mutta MINÄ sen tein.

 
Nykyään noita munia myydään Gomeralla matkamuistoiksi, tässä mallikappale oppaamme Maijun kädessä.

Kuvassa oleva talo on tullitalo eli Kreivintalo, jonka pihassa tuossa palmun juurella on kaivo, josta Kolumbus otti makean veden laivoihinsa. Jos se olsii ollut mahdollista, olisimme tietenkin menneet ammentamaan vettä tuolta, mutta talo oli tällä kertaa suljettu, siellä tehtävän remontin takia. Jäi siis Kolumbuksen kanssa kaivo jakamatta.

Tässä Casa de Colonissa hän myös yöpyi siis Kreivin tornin ohella.

Viimeisessä kuvassa kirkko, jossa Kolumbus kävi rukoilemassa suojelusta matkalleen.