Mustekala ja banaani

Koska minulla on valitettava taipumus sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti tunkea nenäni kaikkiin mahdollisiin soppiin, on täälläkin tullut taas maisteltua kaikkea mielenkiintoista. Yritän aina reissuillani löytää jotain paikallista maistettavaa, jos se vain on mahdollista. Täällä tuo paikallinen on ollut erilaisia kaloja ja kanarianbanaaneja noin esimerkiksi.

Olen maistanut mustekalaa useamman kerran, koska sitä on minulle moneen kertaan kehuttu, mutta lopputulos on aina ollut sama: kuin kumilenkkiä söisi. Nyt tuli kuitenkin vastaan mustekala, joka ei tuntunut suussa kumilenkiltä ja maistuikin ihan hyvältä. Uskomatonta, mutta kyllä se sitkeys (miksi tästä tulee taas mieleen kumilenkki) joskus palkitaan. Kuvassa mustekala oikealla ja grillitomaatti vasemmalla (tomaatti on muuten ainoa vihannes, jota täällä tarjotaan joka aterialla ja vähintään kahdessa tai kolmessa muodossa).

Tomi, kaksonen kun on, on kunnostautunut bongaamalla kaksosbanaaneja. En ole misään muualla niitä nähnyt, mutta paikallinen kanarianbanaani tuntuu tuottavan kaksosia kohtuullisen usein, koska niitä on nähty jo useampia.

Kanarianbanaanihan on ihan oma banaanilajinsa ja eroaa meille Suomeen tuotavista Etelä-Amerikkalaista serkuistaan siinä, että on lyhyempi ja käyrempi, mutta huomattavasti herkullisempi.