Kuvitellaan, että asut saarella, jossa on muutamia asumiskelpoisia laaksoja, joita erottavat toisistaan pahimmillaan jopa kilometrin korkuiset vuorenrinteet ja jossa puhaltavat voimakkaat pasaatituulet jotka tuovat mereltä runsaasti kosteutta. Olet paimenessa vuoristossa ja Huomaat vastakkaisella rinteellä kaverisi, jonka kuulumisia haluaisit kysyä sekä tietedustella laumastasi kadonnutta lammasta. Miten toimit? Huudat niin kovaa kuin pystyt? Jokainen tuulta vasten huutanut tietää, miten vähän matkaa ääni tuulessa kantaa ja miten helposti se hukkuu. Ei siis toimi. Nuotio ja savumerkkejä? Muuten hyvä idea, mutta siinä kosteudessa ja tuulesta ei mitenkään helppo homma. Näissä olosuhteissa kehittyi el Silbo, vihellyskieli. Vihellys kun kantaa huutoa paremmin yli tuulen ja kuuluu kaemmas kuin huuto. Alunperin se oli paimenten tapa kommunikoida keskenään ja ohjailla laumaansa, tänä päivänä se on gomeralaisten ylpeys, jota opetetaan äidinkielen tunneilla.
Meille tätä el Silboa esiteltiin lounaan aikaisena viihteenä, mutta melko uskomattomiin suorituksiin he viheltämällä pystyivät. Ensiksi oli tietenkin se perinteinen "Hyvää päivää kirvesvartta" - esitys, jossa vihelleltiin ties mitä liirum laarumeita. Lähinnä nuo tällaiseen tottumattomaan korvaan kuullostivat linnunlaululta. Seuraavassa osassa he näyttivät, miten vieraitakin kieliä voi viheltää, ihan tunnistettavissa olivat niin hyvää päivää kuin pullo mineraalivettäkin. Kaikkein paras oli kuitenkin sokkoleikki, jossa vierailta otettiin kolme erilaista esinettä ( meidän kohdallamme rannekoru, nahkatakki ja kympin seteli, mutta esineet ovat joka kerta eri, he eivät voi tietää niitä ennakolta), jotka piilotettiin yleisön joukkoon. Tämän jälkeen paikalle tuli toinen vihellyskieltä osaava henkilö, jolle ensimmäinen viheltämällä neuvoi, mitkä esineet oli piilotettu ja minne sekä kenelle ne kuuluivat. Uskomattomasti tämä etsijä löysi kaikki esineet ja palautti ne oikeille omistajilleen.
Malliesimerkki el Silbosta löytyy täältä https://m.youtube.com/watch?v=w3Y7-pjORgE
Autenttista materiaalia tulee sitten joskus parempien nettiyhteyksien myötä.
Kolumbuksen suuren löytöretken 500-vuotis juhlallisuuksissa el Silboa, joka siis oli olemassa jo Kolumbuksen aikaan, käytettiin näytöksessä, jossa viheltäjiä oli sijoitettu ympäri saaren rannikon. Ensimmäinen vihelsi viestin liikkeelle ja sitten se lähti seuraavalle ja seuraavalle ja mikä uskomattominta, saapui takaisin saaren pääkaupunkiin San Sebastianin muuttumattomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti