Koukussa Gomeraan

Jotenkin tuo la Gomeran saari kaikkine legendoineen, taruineen ja maagisine pysähtyneine tunnelmineen onnistui viemään sydämeni. Näin jo itseni ihan oikeasti vaeltamassa reppuselässä Garajonayn metsässä ja kurvailemassa vespalla noita vuoristoteitä laaksosta toiseen. Valitettavasti tässä kohtaa yleensä järjenääni saapuu kuvioihin ja siirtää mielikuvan paikallisen sairaalan ensiapuun ja röntgeniin, jossa parsitaan kasaan rotkoon kaahannutta kolaripotilasta. Joten ehkä minun on vain tyytyminen muistelemaan menneitä ja katselemaan kuvia.

Gomeraa sanotaan myös noitien saareksi, mikä arvattavasti johtuu saaren poikkeuksellisesta rakenteesta ja ilmastosta. Saarella on todella syviä, jyrkkiä rotkoja ja pieniä laaksoja niiden välissä sekä sitten aivan saaren keskellä laakea tasainen alue, Laguna grande, suuri järvi eli sammuneen tulivuoren kraatteri joka yhä edelleen täyttyy vedellä rankkasateiden aikana. Laguna grande sijaitsee keskellä Garajonayn metsää, jossa leijuu suurimman osan ajasta aavemaiset vaakasuoraa sadetta tuovat sumupilvet. Tunnelma on todellakin sellainen, että tuntuu kuin ei olisi metsässä yksin. En siis yhtään ihmettelee, että metsässä liikkuessaan kuulee ja näkee kaikkea sellaistakin, mitä siellä ei todellisuudessa ole. Oman lisänsä varmaan tuo myös legenda paikallisesta kyöpelinvuoresta eli noitien kokoontumispaikka siis käräjäkivet, jotka sijaitsevat Laguna granden keskellä. Siellä siis kerrotiin noitien kokoontuneen ja tehneen taikojaan (oppaamme siivosi historiasta osan ja jätti mainitsematta, että samalla paikalla pidettiin myös noitarovioita siihen aikaan kun katolinen kirkko vainosi noitia). Noihin käräjäkiviin liittyi myös toinen legenda, mikäli miespuolinen henkilö ne laskee, niin häneltä menee muisti. En tiedä toimiiko se valokuvasta, mutta ihan varmasti aion koettaa sitä seuraavalla kerralla kenkäkaupasta tullessani:"katso kulta ostin parit kengät..." Sitten valokuva ja kivien laskeminen "jaa mitkä uudet kengät, en ole ostanut kenkiä ainakaan kuukauteen..."

Jos jollain muulla on tarvetta, niin tällä kuvalla voipi testata, josko se muistin tyhjennys onnistuisi. Lisämausteena voi varmaan vielä tarjoilla suomalaista versiota gomelaisten paikallisjuomasta Gomeronista, jos se vaikka auttaisi asiaa. Gomeralainen versio pitää sisällään pontikkaa maustettuna palmuhunajalla (kokoon keitettyä palmun mahlaa eli plamusiirappia), joten suomalaiseen versioon voisi varmaan pistää tummaa siirappia kossupulloon...

 Tässä siis ne käräjäkivet ja naisiin hän tämä ei siis vaikuta eli voipi laskea ilman uhkaa muistin menetyksestä.