Olemme siis saavuttaneet Helsinki-Vantaan lentokentän, yöbussin kuski pääsi kiihdyttelemään tyhjillä teillä sen verran reippaaasti, että olimme kymmenisen minuuttia etuajassa perillä. Kun vielä matkalaukkutarrojen tulostuskin sujui ripeästi, meille jäi loistavasti aikaa katsella ympärillemme ja ihmetellä lentokentän aamua.
Tulimme kentälle 3:35, jolloin täällä vallitsi pimeys ja hyvin rauhallinen olotila. Ihmiset torkkuivat penkeillä, valot olivat poissa päältä ja vieno vastakeitetyn kahvin tuoksu leijaili nenäämme. Kun olimme saaneet kahvikupposet eteemme, kuului ensimmäinen korkojen kopse ja lentoemäntien aikaisin lintu lenteli työpisteeseensä. Sen jälkeen kenttä heräsi elämään kuin itsestään, valot pamautettiin päälle, ihmiset penkeillä alkoivat heräillä ja venytellä itseään aamukuntoon, lisää korkojen kopsetta kuului. Kuin taikaiskusta vartissa täällä olikin touhua ja tohinaa joka puolella, tiskit täyttyivät jonottajista, kahvilan tyhjät pöydät aamukahvin hörppijöistä ja joka puolelta kuuluu matkalaukkujen rullaamisen ääntä ja korkojen kopinaa. Loputon virta ihmisiä vaeltaa edestakaisin.
Ehkä meidänkin on kohta aika lähteä etsimään sitä luukkua, minne saamme matkalaukut pudotettua ja sen jälkeen turvatarkastukseen. Tiedä, miten kauan siellä taas menee, jos meikäläinen tutkitaan ja hutkitaan yhtä perusteellisesti kuin Hollannin matkalla. Olen mitä ilmeisimmin epäilyttävä persoona, koska turvatarkastus on kovin usein minusta kiinnostunut, enkä minä muuta yritä kuin korkeintaan parin vauvanruokapurkin kuljettamista ilman sitä lasta... (Tomia ei lasketa enää lapseksi, vaikka onkin välillä lapsellinen :) ) (Huomatkaa edellä oleva on sitten Tomin kommentti, ei minun).
Ihan sivumennen voidaan todeta, että lentokentällä oli tällä kertaa hyvää kahvia...Kahvikissojen aamu on sitä myötä pelastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti