Loro Parquesta löytyy myös orkideaario, joka on jonkin verran vaatimattomampi kuin Rion Jardim Botanicossa, mutta kyllä tuoltakin katsottavaa ja kuvattavaa löytyi.
 |
| innokas turisti onnistui melkein livahtamaan kuvasta |
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Lentoviihdettä aka Loro Parquen orkideaario
Sillä aikaa kun me istumme ja tylsistymme lentokoneessa kuuden ja puolen tunnin ajan, haistakaa te muut kukka - eikun sori, hajua ei saatukaan mukaan, mutta se oli kyllä tosissaan huumaava.
Loro Parquesta löytyy myös orkideaario, joka on jonkin verran vaatimattomampi kuin Rion Jardim Botanicossa, mutta kyllä tuoltakin katsottavaa ja kuvattavaa löytyi.
Loro Parquesta löytyy myös orkideaario, joka on jonkin verran vaatimattomampi kuin Rion Jardim Botanicossa, mutta kyllä tuoltakin katsottavaa ja kuvattavaa löytyi.
Suru-uutinen: Loma loppuu!
Kun tämä postaus ilmestyy, olemme menossa juuri koneeseen Lennolle DK 7816 - Teneriffan Eteläiseltä lentokentältä - Helsinkin-Vantaan lentoasemalle.
Suomessa olemme noin klo 21:05 jos ei suurempia myöhästymisiä tule.
29 päivää meni hujauksessa.
Olemme hieman ruskeampia kuin tullessamme, vähän kokeneempia tästäkin paikasta ja mukavaa on ollut.
Tarvisiko lähteä buukkaamaan uutta reissua :)
Suomessa olemme noin klo 21:05 jos ei suurempia myöhästymisiä tule.
29 päivää meni hujauksessa.
Olemme hieman ruskeampia kuin tullessamme, vähän kokeneempia tästäkin paikasta ja mukavaa on ollut.
Tarvisiko lähteä buukkaamaan uutta reissua :)
Ei pure
Yksi asia, joka täällä on herättänyt paitsi ihastusta myös vihastusta, on kauppiaiden kielitaito. Si, he eivät tarvitse kuin puoli sanaa lausuttuna väärällä aksentilla, oli kieli mikä tahansa ja kieli vaihtuu suomeksi tuosta vaan. Otsikko on lainausta kiertelevältä papukaijavalokuvaajalta, joka ensin tyrkytti kaijaansa señoralle (joka oli tälle reissulle saanut kädelle tunkevista kaijoista ihan tarpeekseen) ja kun sai kieltävän vastauksen kysyikin; oletko Suomesta? "Ei pure" sanoi hän ...ja jalkoi selitystä Nokialla ja sen entisillä hyvillä matkapuhelimilla.
Olen valitettavasti tottunut siihen, että saan kulkea kadulla rauhassa ilman, että joku huutelee perään, että katsoo oikealle, minun kauppa siinä oikealla, siinä mahtavat laukut ja hiienot kengät. Samoin nautin siitä, että saan vilkaista jotain tavaraa kauemman kuin sadasosa sekunnin eikä kukaan ole pakkomyymässä minulle mitään tai hengitä kolmen sentin päässä niskastani vahtimassa etten vain varasta mitään (intialaisten rihkamakauppiaiden tapa).
Lisäksi nämä täkäläiset ovat nähneet sen verran paljon turisteja, että pelkkä olemus riittää siihen, että he pongaavat suomalaisen ja taas juostaan perässä ja kaupataan ties mitä. Asiaa ei auttanut edes se, että siirryimme Tomin kanssa äänettömään viestintään eli emme puhuneet mitään keskenämme ja kauppialle viittaimme vain torjuvasti. Jostain - oletettavasti lomarähjäisestä olemuksesta - nämä tunnistivat meidät suomalaisiksi ja taas iskettiin kimppuun.
Kaikkein paras taisi olla intialainen tietokonekauppias, joka onnistui tarraamaan Tomin käteen ja kiskomaan tämän liikkeeseen katsomaan maailman paras tabletti. "Te olla Suomesta. Mistä sieltä? Minä käynyt Suomessa monta kertaa, minun veli asua siellä, minun veli vaimo Tampereen Stockmannin johtaja...minä voida antaa teille alennuskuponki Stockmanille..." Loputon vuodatus jatkui ja jatkui, selvisi, että hän on käynyt Turusssa, Helsingissä, Tampereella, Seinäjoella ja...samalla hän esitteli Samsungin tablettia, jonka hinta Suomessa olisi ollut vajaa 200€, mutta hän myisi sen meille vain 99 eurolla. Kun pudistelin päätäni, hinta putosi 60 euroon tuosta vaan - niin ja takuu hoituu sitten Anttilan kautta. Si, si... ja sitten esiteltiin tabletin ominaisuuksia, mistäs te nyt taas olittekaan, ai niin Porista. Miten se kirjoitetaan? Seuraavaksi hän etsi kasan Pori aiheisia kuvia netistä ja tenttasi meiltä mitä ne ovat. Yyteri kuvat nähdessään hän ällistyi, onko teilä näin hieno hiekkaranta Porissa? No, onhan meillä, mutta kun ei siellä oikein voi käydä talvella. Eli tulimme tyhmyyksissämme antaneeksi kauppiaalle aseet seuraavia suomalaisia varten. Ihan varmasti tuohon Tampere, Turku, Seinäjoki jne. listaan ilmestyy jatkoksi myös Pori ja kehutaan miten siellä on mahtava ranta. Olisi pitänyt toimia muinaisten teinien lailla ja vastata kysymykeen, mistä te olette "from v***u", siinä olisi sitten seuraavilla suomalaisilla vähän ihmettelemistä ja ehkä kauppiaallakin, jos tuolla hakusanalla olisi alkanut googlesta kuvia hakemaan. Tosin saattaa olla, että tuolla kielitaidolla sana olisi hänelle entuudestaan tuttu.
Ymmärrän kyllä, että onhan tuollainen kielitaito ihan loistavaa bonusta tilanteissa, joissa tarvitaan suomenkielistä palvelua, samoin suomenkieliset ruokalistat on ihan ok, mutta jotenkin tuollainen myyntitapa tuntuu liian agressiiviselta ja päällekäyvältä kun on tottunut siihen, että saa rauhassa tutkailla niin ruokalistaa kuin tuotteitakin. Kilpailu kuitenkin käy kovana, sillä pääsimme jopa kahden sisäänheittäjän kiistakapulaksi. Ensimmäinen tarjosi hyvää ruokaa ja halpaa olutta meille, emme olleet vielä ehtineet sanoa ei kiitosta kun toinen jo hyökkäsi paikalle ja paasasi isoon ääneen, että älkää uskoko tuota, meillä on paremmat ruoat, isommat tuopit ja halvemmat hinnat. Siitä tilanteesta ei juuri ollut muuta pakoon pääsyä kuin jättää miehet kiistelemään keskenään ja poistua paikalta. Toivottavasti eivät purreet toisiaan...
Olen valitettavasti tottunut siihen, että saan kulkea kadulla rauhassa ilman, että joku huutelee perään, että katsoo oikealle, minun kauppa siinä oikealla, siinä mahtavat laukut ja hiienot kengät. Samoin nautin siitä, että saan vilkaista jotain tavaraa kauemman kuin sadasosa sekunnin eikä kukaan ole pakkomyymässä minulle mitään tai hengitä kolmen sentin päässä niskastani vahtimassa etten vain varasta mitään (intialaisten rihkamakauppiaiden tapa).
Lisäksi nämä täkäläiset ovat nähneet sen verran paljon turisteja, että pelkkä olemus riittää siihen, että he pongaavat suomalaisen ja taas juostaan perässä ja kaupataan ties mitä. Asiaa ei auttanut edes se, että siirryimme Tomin kanssa äänettömään viestintään eli emme puhuneet mitään keskenämme ja kauppialle viittaimme vain torjuvasti. Jostain - oletettavasti lomarähjäisestä olemuksesta - nämä tunnistivat meidät suomalaisiksi ja taas iskettiin kimppuun.
Kaikkein paras taisi olla intialainen tietokonekauppias, joka onnistui tarraamaan Tomin käteen ja kiskomaan tämän liikkeeseen katsomaan maailman paras tabletti. "Te olla Suomesta. Mistä sieltä? Minä käynyt Suomessa monta kertaa, minun veli asua siellä, minun veli vaimo Tampereen Stockmannin johtaja...minä voida antaa teille alennuskuponki Stockmanille..." Loputon vuodatus jatkui ja jatkui, selvisi, että hän on käynyt Turusssa, Helsingissä, Tampereella, Seinäjoella ja...samalla hän esitteli Samsungin tablettia, jonka hinta Suomessa olisi ollut vajaa 200€, mutta hän myisi sen meille vain 99 eurolla. Kun pudistelin päätäni, hinta putosi 60 euroon tuosta vaan - niin ja takuu hoituu sitten Anttilan kautta. Si, si... ja sitten esiteltiin tabletin ominaisuuksia, mistäs te nyt taas olittekaan, ai niin Porista. Miten se kirjoitetaan? Seuraavaksi hän etsi kasan Pori aiheisia kuvia netistä ja tenttasi meiltä mitä ne ovat. Yyteri kuvat nähdessään hän ällistyi, onko teilä näin hieno hiekkaranta Porissa? No, onhan meillä, mutta kun ei siellä oikein voi käydä talvella. Eli tulimme tyhmyyksissämme antaneeksi kauppiaalle aseet seuraavia suomalaisia varten. Ihan varmasti tuohon Tampere, Turku, Seinäjoki jne. listaan ilmestyy jatkoksi myös Pori ja kehutaan miten siellä on mahtava ranta. Olisi pitänyt toimia muinaisten teinien lailla ja vastata kysymykeen, mistä te olette "from v***u", siinä olisi sitten seuraavilla suomalaisilla vähän ihmettelemistä ja ehkä kauppiaallakin, jos tuolla hakusanalla olisi alkanut googlesta kuvia hakemaan. Tosin saattaa olla, että tuolla kielitaidolla sana olisi hänelle entuudestaan tuttu.
Ymmärrän kyllä, että onhan tuollainen kielitaito ihan loistavaa bonusta tilanteissa, joissa tarvitaan suomenkielistä palvelua, samoin suomenkieliset ruokalistat on ihan ok, mutta jotenkin tuollainen myyntitapa tuntuu liian agressiiviselta ja päällekäyvältä kun on tottunut siihen, että saa rauhassa tutkailla niin ruokalistaa kuin tuotteitakin. Kilpailu kuitenkin käy kovana, sillä pääsimme jopa kahden sisäänheittäjän kiistakapulaksi. Ensimmäinen tarjosi hyvää ruokaa ja halpaa olutta meille, emme olleet vielä ehtineet sanoa ei kiitosta kun toinen jo hyökkäsi paikalle ja paasasi isoon ääneen, että älkää uskoko tuota, meillä on paremmat ruoat, isommat tuopit ja halvemmat hinnat. Siitä tilanteesta ei juuri ollut muuta pakoon pääsyä kuin jättää miehet kiistelemään keskenään ja poistua paikalta. Toivottavasti eivät purreet toisiaan...
Näkemiin, la Caleta
Me joudumme nyt jättämään hyvästit, vaikka mielessämme ajattelemme ennemminkin näkemiin tälle viehättävälle pienelle kalastajakylälle, joka on toiminut "kotinamme" viimeisten neljän viikon ajan. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
Blogi ei kuitenkaan ihan vielä vaikene, vaikka la Caleta ja kohta Teneriffakin jäävät taakse.
 |
| hotellimme Jardin Caleta |
 |
| Hotellimme sisäänkäynti |
 |
| Vuoret hallitsevat maisemaa täälläkin |
 |
| Hotellimme taustalla ja edessä lähin ranta, matkaa hotellita n. 150m, taustalla la Caleta |
 |
| Myös la Gomeralle näkyy Caletasta, kuva hotellin katolta |
 |
| Rantaa playa de las Americaksen suuntaan kuvattuna hotellin katolta |
Blogi ei kuitenkaan ihan vielä vaikene, vaikka la Caleta ja kohta Teneriffakin jäävät taakse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)