Loro Parque - delfiinit ja merileijonat

Jo esiteltyjen miekkavalaiden lisäksi Loro Parquue tarjosi kolme muuta esitystä sekä puolen tunnin mittaisen elokuvan. Tuo elokuva oli sellainen, että monet varmaan sen skippaavat, vaikka se tosiaan olisi ollut katsomisen arvoinen. Jos jättää välistä sen höpinän, miten paljon Loro Parque säätiö on lahjoittanut eläinten suojeluun ja lahjota sinäkin - kerjäämisen, niin leffassa esiteltiin maapallon elämän monimuotoisuutta todella mahtavin kuvin. Siinä oli kuvia niin meristä, sademetsistä kuin aavikoiltakin eli siis luontodokumenttia parhaimmillaan. Lisäksi elokuvateatteri tarjosi mukavan viileän paikan hengähtää ja istahtaa hetkeksi, sillä meillä oli sikäli hyvä tuuri, että päivä oli todella lämmin. Yleensähän on niin, että las Americaksessa on huomattavasti lämpimämpää kuin Puerto de la Cruzissa.

Ennen delfiinejä tarjoiltiin defniaariossa pientä esimakua siitä, mitä Loro-show´ssa olisi odotettavissa.

Delfiinishowssa esiintyi viisi delfiiniä yhdessä kolmen kouluttajan kanssa. Perinteisten hyppyjen, renkaiden nappaamisten ja pyrstön esittelyjen lisäksi esitykseen oli koottu informaatiopätkä delfiinien elämästä, niiden anatomiasta ja luonnon- sekä delfiinien suojelusta. Se kun on aikamoinen määrä, mitä pieniä valaita ja delfiinejä jää kalastajien verkkoihin vuosittain (noin 300 000 yksilöä).

Kuvat eivät edelleenkään ole kovin kummoisia, mutta ehkä niistä vähän saa selville sitä vauhtia ja viehätytstä, mitä esitys tarjosi. Tällä kertaa myös kouluttajat päätyivät altaaseen ja aika hurjilta nuo temput näyttivät, kun he "surffasivat" kahdella delfiinillä joko käsien varassa tai seisten, puhumattakaan niistä mielettömistä heitoista, joissa delfiinit heittivät kouluttajan ilmaan monen metrin korkeuteen, josta tämä sitten sulavasti sukelsi veteen.

Yhden pienen tytön siihen astisen elämän tähtihetki taisi olla se, kun pääsi ajelulle delfiininen vetämällä veneellä ja sai vielä kukankin delfiiniltä...

Merileijona-show oli sekin erinomaisen viihdyttävä. Yllätyin siitä, miten ketterästi nuo varsin kankeilta ja muhkeilta näyttävät otukset liikkuivat myös maalla, puhumattakaan siitä, että ne pystyvät hetken kävelemään ikään kuin neljällä jalalla ja nousemaan aikamoisia portaita. Hellyttävintä oli kyllä ohjaajan ja merileijonan tanssi, missä ensin pienempi merileijona nousi pystyyn ikään kuin seisomaan ja "tanssi" ohjaajansa kanssa. Vaan entä sitten, kun porukan suurin merileijona halusi tehdä saman... siinä olikin ohjaajalla tanssittamista.

Ja totta kai yleisö pääsi täälläkin osallistumaan. Yksi onnekas sai pelata palloa merileijonan kanssa ja pari muuta pääsi rapsuttelemaan altaasta katsomon puolelle päästettyä jellonaa.

Luonnonsuojelunäkökulmakin oli taas otettu huomioon.Ohjaaja muka heitti tyhjän juomapullon mereen, josta yksi merileijonista kävi sen poimimassa ja näyttämässä ohjaajalle, kun tämä olisi pullon ottanut merileijona pudisteli päätään ja ui viemään pullon altaan laidalla olevaan roskikseen.

Ja lopuksi vielä kunnon poseeraus:

Tässä kohtaa on sitten varmaan pakko myöntää, että se mikä meiltä jäi näkemättä, oli akvaario. Tuon kellosekoilun takia kuvittelimme, että puisto on menossa kiinni ja lähdimme pois, olimme näet laskeneet sen varaan, että se on viimeiseksi auki. Vieläkin harmittaa, todella paljon. Muuten kiertelimme kyllä melkein koko tarhan.

Pingviinimaailma oli aivan uskomaton. En edes tajunnut, että maailmassa on niin valtavasti erilaisia pingviinejä. Tuolla pingvinaariossa noustiin ensin liukuportaita pitkin ylös jättimäiseen akvaariotilaan, jossa ensiksi oli esillä lämpimien vesien pingviinejä.

Sitten astuttiin liukuhihnalle, joka kuljetti ympäri kylmien vesien pingviinien altaan, jossa on maailman suurin keinotekoinen jäävuori. Siellä pingviinejä pääsi katselemaan paitsi rannalla seisoskelemassa myös uimassa, sillä ne sukeltelivat aivan uteliaiden katsojien nenän alla.

 

Samassa paikassa oli myös pingviinien keskola eli poikashautomo/kasvattamo, siinä vain ei oikein ole kunnon kuvaa, mutta jonkinlaisessa kopassa nuo pikkuiset elämäänsä aloittelivat.