Bussia odotellessamme katselimme romanttisia auringonlaskun maisemia la Caletassa.
Itse kaupungissa ensimmäisenä etappina oli Safari-ostoskeskuksen tarjoama vesi- ja valoshow, jota esitetään kahdesti illassa, ja jonka kestää liki puolen tuntia. Olihan se kieltämättä ihan viehättävää seurattavaa, miten vesipisarat pomppivat pienten joutsenten tai New York, New Yorkin tahdissa.
Lisäksi vähän muita kuvia noista samoista maisemista.
Kierroksen must-etappina oli Kippisbaari, joka kuulemma on paikka, jossa jokaisen Suomalaisen Teneriffan kävijän on käytävä kerran. No, tulihan siellä käytyä se kaksi kertaa kerralla, ensimmäinen ja viimeinen. Ehkä syynä latteahkoon tunnelmaan oli se, että paikka oli viimeistä lauantaita auki ennen kesäsulkua. Kippis-baari kun pidetään kesäisin suomalaisten turistien vähyyden takia kiinni ja avataan sitten uudelleen vasta lokakuussa. No, baarissa oli ehkä alta kymmenen kävijää meidän lisäksemme ja tarjolla suomalaiskansallista karaokea, joka Akselin ja Elinan häävalssin siivin tanssitti meidät pikaisesti baarista ulos. Sen verran toki viivähdimme, että suoritimme myös toisen rastin kaikkien turistien "nämä täytyy tehdä" -listalta eli ostimme tuopilliset paikallista olutta ja tuomio on valitettavan armoton - ei se maistunut hyvältä täälläkään.
Läheisen irlantilaisen pubin sisäänheittäjä oli sen verran supliikki mies, että hänen ohitseen ei päässyt kuin kerran. Kun toisen kerran kävelimme samaa kadunpätkää pitkin, ei ollut mahdollista suunnistaa kuin ovesta sisään. Tarjolla oli livemusiikkia kahdessa kerroksessa ja sitä kuuluisaa köyhän kuolemaakin eli ilmaista viinaa olisi tarjottu, jos olisi halunnut. Ilmeisesti kilpailu turistien rahoista käy sen verran kovana, että baarit ovat ottaneet käytännön, jossa tarjoavat ilmaisia juomia mikäli saavut paikalle ennen klo 23 illalla. Ovela taktiikka, sillä parin ilmaisen juoman jälkeen alat viihtyä ja ilta kuluukin sattumalta kovin rattoisasti juuri siinä paikassa, vaikka ei ollut tarkoitus jäädä. Me uimme tietenkin vastavirtaan tässäkin asiassa, ostimme Baileysimme itse. Moni asia on täällä niin kovin toisin kuin suomalaisissa anniskelupaikoissa, sillä uskaltaisimme väittää, että siellä ei ole henkilökunnalla tiskin alla omaa pulloa, josta juodaan illan mitaan tai jos onkin niin ei ainakaan kovin kauaa. Siellä myöskin mitataan tunnon tarkasti annokset, täällä se oli vähän sinne päin ja annoskoko oli reilun desin luokkaa siinä, missä Suomessa olisit saanut puolen desiä.
Kellon ylitettyä puolen yön totesimme, että tutkivien turistien seuraava etappi on lakanoiden tutkiminen hotelilla ja päädyimme ottamaan taksin. Se olikin melkoinen taksikyyti se. Tomin gps-tikku, jonka avulla olemme seurailleet kulkemisiamme täällä, näytti maksiminopeudeksi 132 km/h siellä missä nopeusrajoitukset olivat 120km/h. Maisemat vain lensivät ohi, kun kuski painoi kaasua ja ohitteli moottoritiellä hitaampiaan välillä vasemmalta välillä oikealta ja taksa mittaripyöri kuin kolikko pajatsossa. Loppujen lopuksi, pääsimme turvallisesti hotellille, eikä matka yötaksoista huolimatta maksanut sen enempää kuin päivälläkään, ilmeisesti kuski tosiaan tunsi nopeimmat reitit ja oikopolut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti