Ihan muutama sananen vain Teneriffan ja Kanariansaarten metsä- ja maataloudesta. Maatalous kun on saarten toiseksi tärkein elinkeino. Metsätaloutta täällä ei juuri harjoiteta yksinkertaisesti siitä syystä, että metsiä ei enää ole. Tai siis on metsiä, mutta ne sijaitsevatluonnonpuistojen tai kansallispuistojen alueella, jolloin ne toimivat muussa kuin talousmetsä käytössä.
Yksi tyypillisistä Kanariansaarten puista on kanarianpalmu eli taatelipalmu, joka täältä on levinnyt ympäri maailmaa, niin että nykyään palmuja on enemmän Kiinassa ja Kaliforniassa kuin täällä. Kanarianpalmu ainoa puu, jolla on taloudellista merkitystä ja silläkin vain la Gomeran saarella, jossa niitä on vielä noin 130 000. Tuolla la Gomeralla palmuista näet kerätään mahlaa ja sitä keitetään palmuhunajaa, miel de palma. Oikeastaanhan tuo palmuhunaja on palmu siirappia, mutta sitä on saarilla aina kutsuttu palmuhunajaksi. Keväällä ketterät miehet kiipeävät palmuihin, katkovat niistä lehviä ja veistävät latvustoon sopivat urat, joista palmun mahla sitten valuu heidän palmun kinnittämäänsä sakkoon. Sangot ripustetaan puuhun iltaisin ja kerätään pois aamulla ja hunajan keitto aloitetaan saman tien, koska mahla on herkkää pilaantumiselle. Yksi palmu tuottaa mahlaa vajaan sangollisen yössä parin, maksimissaan kolmen viikon ajan. Keitettäessä mahla menee paljon kasaan, mutta ihan tarkkaan en osaa sanoa, jääkö sangollisesta mahlaa viisi vai kolme litraa palmuhunajaa. Koska palmu kärsii tästä "lypsämisestä" jonkin verran, ovat sen lehvät seuraavana keväänä varsin ruskeat ja surkeannäköiset. Niinpä on olemassa ohje tai laki, että palmun saa mahloa vain viiden vuoden välein, ja väliajan sen tulee saada levätä.
Tuo palmuhunaja on kuin siirappia vähäisellä lakritsisella vivahteella. Sitä käytetään jälkiruokiin ja sillä myös maustetaan gomeralainen pontikka, jolloin saadaan saaren kansalliskukka Gomeron.
Maatalous sen sijaan on turismin jälkeen saarten toiseksi tärkein elinkeino. Täällä kasvatetaan suurimmaksi osaksi eksoottisia hedelmiä ja tupakkaa. Hedelmistä tärkein on Platanos Canarios eli kanarianbanaani. Sen tärkein vientikohde on manner-Espanja ja se eroaa meillä kaupoissa myytävistä eteläamerikkalaisista serkuistaan pienemmän kokonsa ja makeutensa puolesta. Banaaneja kasvatetaan yleensä kankaiden tai muurien suojaamissa tarhoissa, koska ne ovat herkkiä tuulelle, sillä niiden juuristo ei ulotu syvälle. Yksi banaanikasvi tuottaa vain yhden tertun hedelmiä ja sen jälkeen se kaadetaan pois. Yleensä banaanin alla kasvatetaan se tytärtä ja tyttären tytärtä, jotta tarha tuotaisi jatkuvati satoa, sillä yhden banaani kasvin elinkaari on noin 18 kuukautta. Yksi tertullien platoksia voi painaa jopa 90 kiloa. Banaani kasveista osa jätetään maataan maanparannusaineeksi ja osan runkoja käytetään materiaalina esimerkiksi koruihin tai astioihin, sillä banaanikuitu on leveää ja kestävää.
Muita viljelykasveja ovat esimerkiksi mango, manga, joka on mangon ja ananaksen risteytys (risteytyksellä on pyritty pääsemään eroon mangon kuituisuudesta), avokado ja sitrushedelmät. Tomaattia viljellään erityisesti Gran Canarialla, josta myös Suomeen tuotavat talvitomaatit ainakin osin ovat peräisin. Yksi tärkeistä viljelykasveista on peruna, joita saarilla viljellään yli 40 eri lajiketta. Jotkut noista lajikkeista ovat jalostamattomia ja niiden alkuperäisten perunoiden jälkeläisiä, jotka Kolumbus aikanaan saarille toi tuliaisina.
Niitä on siis viljelty saarilla yli 500 vuotta. Mistään ei tietenkään käynyt tarkemmin selville, mistä juuri näitä perunoita olisi saanut, sillä olisin tietenkin halunnut ostaa ja maistaa juuri niitä.
Myös viinirypälettä viljellään saarilla paljon. Osa kasvattaa sitä vain omiksi tarpeiksi, sekä suoraan syöntiin että viinien valmistukseen, mutta on myös jonkin verran pieniä Bodegoja, viinikellareita, joista perheviljelmien viinejä saa ostaa. Kanariansaarten viinit ovat viimeaikoina niittäneet mainetta ja kunniaa ja saavuttaneet palkintoja kansainvälisissä viinikilpailuissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti