Puoli hoito on puokikas virhe. Olemme täällä tosiaan puolihoidolla, mikä tarkoittaa sitä, että nautimme hotellissa buffet-aamiaisen ja -päivällisen. Päädyimme tähän ratkaisuun monesta eri syystä, joista yhtenä tärkeimpänä oli ratkaisun helppous. Illallisen kohtuullisen monipuolisesta buffetkattauksesta kun riittää jotain syötävää nirsompaankin makuun ja sinne on helppo mennä silloin kun nälkäisenä ja väsyneenä palaa päivän retkiltään. Kuten kaikki tietävät rouva P-S on väsyneenä ja nälkäisenä kiukkuinen ja varsin hankala otus käsiteltäväksi, joten senkin kannalta ratkaisu oli helppo. Kun lisäksi muistetaan Tomin etäinen suhde kaloihin ja kalaruokiin, on ratkaisulla yksi peruste lisää. Hotellimme kun sijoittuu lähelle sitä liki viimeistä teneriffalaista kalastajakylää, joka on vain puoliksi kansoitettu hotelleilla (asian tilaan on kyllä tulossa muutos, sillä tämän hotellin takapihalle rakennetaan sellaista jättikompleksihotellia varmaan parille, kolmelle tuhannelle vieraalle...), ja kylän tarjontaan kuuluvat monipuoliset kalaravintolat. Ylipäänsä kunnollisen liharuoan saaminen täällä ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä kaikki naudanliha tuodaan tänne pakastettuna. Lisätään vielä samaan soppaan se, että illallisbuffet oli edullinen, niin eiköhän tuossa ole kohtuullisesti perusteita sen valinnalle.
Yleensä nautimme hotellissa aikaisen (välttääksemme suurempia ruuhkia, viimeisen puolen tunnin aikana ruokasali on niin täynnä, ettei tahdo istumapaikkaa löytää) ja tukevan aamiaisen, jonka voimalla jaksaa olla liikkeellä pitkälle iltapäivään. Jäätelön tai appelsiinimehun ja hapankorppujen muodostaman pika/kevytlounaan jälkeen ollaankin jo niin pitkällä illassa, että yleensä toteamme, ettei enää kannata lähteä hakemaan mitään ruokaa, koska illallinen on kohta.
Tämä epätervellinen kahden isomman aterian päivätahti tarkoittaa valitettavasti sitä, että hirveän paljon noita kanarialaisia herkkuja ei ole tullut maisteltua. Hotellimme toki tarjoaa monipuolisesti kalaa ja mereneläviä, mutta kun kaloissa on vain lappu "kalaa" tai piirretty kalankuva, en oikein ole selvillä, mitä kaikkea sitä on tullut maisteltua- sitä paikallista merilahnavuokaa ainakin ja kalakeittoa, kalavartaita ja paellaa sekä rapusalaattia. Ja kuten todettu, Tomille on turha yrittää tarjota ravintolaa, jossa voisit kylmäaltaasta näyttää, että tuon kalan minä syön, eri asia olisi, jos siellä roikkuisi pihvejä tai hampurilaisia. Sen verran olemme kokeiluistamme selvillä, että ensimmäistä kertaa mustekala maistui joltain muulta kuin kumilenkiltä, siitä pointsit kokille. Lisäksi olemme syöneet mustaa paellaa, paella negraa, jossa on siis mukana mustekalaa, mustekalan mustetta ja jotain muuta kalaa riisin, kasvisten ja mausteiden lisäksi. Huolimatta muutamasta onnistuneesta kokeilusta Tomista ei kuitenkaan edelleenkään ole kehitynyt kalansyöjää. Enkä minäkään tyypittäisi noita kanarialaiset herkut osastolle, sillä kyllä nuo ihan hyviä ovat, mutta ei nyt herkuksi asti.
Jos jotain oikein hyvää paikallista pitää mainita, niin sitruunajäätelö voisi olla yksi, se vaan on ihan mielettömän hyvää. Niin ja churrot (eli munkkitangot) tietenkin hyvänä kakkosena. Kolmanneksi voisi nostaa paikalliset banaanit, nuo platanokset vaan ovat hyviä - tosin voin kuvitella, että kumpikaan meistä ei halua hetkeen syödä banaaneja Suomessa sen verran ahkerasti niitä on tullut täällä syötyä. Niin juu, mainitsinko jo sitruunajäätelön, se todellakin on hyvää ;-). Pitäisi varmaan mainita vielä myös Huevos mole eli munankeltuaisesta sokerin ja kanelin kanssa vatkattu "vanukas", jota täällä tarjoillaan Maria-keksin (muistuttaa kuvioitusta myöten suomalaista Marie-keksiä) kera. Ja se sitruunajäätelö...
Ruoista parasta ovat kanarianperunat, papas arrugadas eli todella voimakkaassa suolavedessä kuorineen keitetyt perunat Mojokastikkeen kanssa. Mojokastiketta on punaista (mojo picon) ja vihreää (mojo verde), punainen kastike koostuu öljystä, chilistä, valkosipulista, paprikasta, keitetystä perunasta tai paahtoleivästä, suolasta ja mausteista (joiden joukossa mm. punapippuria, persiljaa, punaviinietikkaa jne.) Jokaisella ravintolalla tai kokilla on oma reseptinsä, joka on se ainoa oikea. Vihreä mojo puolestaan pitää sisällään öljyä, virheää paprikaa, valkosipulia, chiliä, persiljaa, korianteria, suolaa ja salaisia muita mausteita. Myös aioli on täällä taivaallista ja olenkin saanut nauttia jokailtaisen aioliannokseni joutumatta toistaiseksi sohvalle nukkumaan, kunhan vaan muistan syödä monta purkkaa ja pestä hampaat kunnolla.
Paikallisia juustoja on myös kokeiltu ja ne on hyviksi todettu. Savustettu vuohenjuusto on on meidän ykkösherkkumme, mutta myös monta muuta maininnan arvoista olisi, nostetaan nyt esiin vaikka liki aurajuuston veroinen sinihomejuusto.
Tiedän, että täällä syödään paljon kaniinin lihaa, mutta se on ilmeisesti jotain sellaista, mitä turisteille ei tarjota, koska sitä ei tunnu olevan minkään ravintolan ruokalistalla, sen verran niitä olemme selailleet. Joku tapas-paikka on vielä varmaan pakko käydä kokeilemassa ja tarkistaa sangrian herkullisuus muuallakin kuin yhdessä paikassa, mutta muutoin tosiaan kanarialaiset herkut - lista on aika lyhyt edellä luetelluita syistä johtuen.
Niin se juomapuoli, sangria on hyvää, muutoin emme juuri paikallisia juomia ole kokeilleet. Tiedän, että sekä paikallisia juustoja että viinejä on palkittu maailmanlaajuisesti, mutta jotenkin nuo viinit nyt vaan ovat jääneet maistelematta - tylsästi emme uskalla ottaa riskiä siitä, että lasiin ilmestyy jotain katkeraa ja musteenmakuista kun haluaisimme helmeilevää ja raikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti