Yhtenä iltana sitten huomasimme ilmoitustaululla tiedotteen, että illalla tarjoillan Passion-niminen flamencoshow.
No, tietenkin se oli pakko nähdä, sen verran oleellisesti Espanja ja flamenco kuuluvat yhteen. Esitys kesti liki tunnin ja oli todella vaikuttava, mielenkiintoisinta oli huomata, että Malizian esityksistä pari (ne mitkä yleensä näkyvät sitä mainostavissa videoissa) oli päätynyt jo tämänkin ryhmän käyttöön. Show´n jälkeen totesimme, että tällä kertaa mennään sitten tuolla köyhän miehen versiolla ja jätetään Malizia väliin, jottei vain käy niin kuin papukaijojen kanssa.
Tuossa meille esiintyneessä ryhmässä tanssi yksi mies ja kaksi naista ja heidän lisäkseen porukkaan kuului kitaristi.
Show oli tosiaan niin tulinen ja tehokas, että Tomin kamerakin alkoi käydä niin kuumana, että siihen tuli lämpövaroitus kesken kuvaamisen. Tanssi oli tosiaan niin nopeatempoista, että kuvat eivät tee sille oikeutta, mutta jotain kuvia sentään jäi muistoksi.
Esityksen lopussa oli huumoripläjäys, joka vetosi ainakin minuun ihan kympillä, sillä en ole aiemmin tiennyt, miten kengät voivat keskustella. Porukan mies pisti parastaan ja kengät klapsuivat 220 polkaisun minuuttivauhdilla lattiaan ja sooloilu vain jatkui, jatkui ja jatkui.
Naiset alkoivat osoitella rannettaan ajankulumisen merkiksi ja viittilöidä takahuoneen suuntaan. Mies vain jatkoi tappotahtista esitystään antaen samalla kengillään ymmärtää, etteivät naiset pysty samaan..
Toinen naisista tarttui haasteeseen ja kertoi sen myös kengillään ja sama 220 iskun minuuttitahti onnistui häneltäkin. Kun mies hetken hengähdettyään aloitti jälleen sooloilun, heilahtivat helmat ja naisen kengät kertoivat aivan selkeästi, että nyt äijä lopetat tai muuten...
Mietin vain miten tuo onnistuisi kotioloissa, mitähän naapurit tykkäisivät, jos alkaisimme viestiä toisillemme kengän kopautuksin - tulisiko häätö viikossa vai menisikö kaksi?
Ps. Siis mää "steppaamaan" kengat jalassa? Heh. Vaikea edes kuvitella. :)
- Tomi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti