Shirokko ja kuuhiekkamyrsky

Olemme päässeet täällä ollessamme nauttimaan useammastakin kohtuullisen harvinaisesta luonnonilmiöstä, josta  viimeisimpänä shirokko -siis hiekkamyrsky. Eikä mikä tahansa hiekkamyrsky, vaan Saharan autiomaasta puhaltava hiekkamyrsky. Kanariansaarista Lanzarote on itäisin ja sieltä on matkaa Marokon rannikolle alta 100 km, Teneriffalta matkaa on n. 300 km. Kuitenkin sopivan ilman alan vallitessa ja voimakkaiden itätuulten puhaltaessa shirokko (jota paikalliset kutsuvat jollain muulla nimellä) vaikuttaa heikkona täälläkin - ei siis mitään sellaista ihon rikkirepivää myräkkää kuin Saharassa , vaan ilmassa leijuu sellainen hassu sameus, kaikki on ikään kuin harmaan lasin takana, suu kuivuu, hiekka tuntuu kurkussa ja sitä myös kerääntyy sisälle ja kaduille.

Joku varmaan ihmettelee sitä, miten sen sitten erottaa, hiekkahan on vaan hiekkaa. Tuo on totta, mutta Teneriffan oma hiekka on laavahiekkaa eli pääsääntöisesti mustaa tai hyvin tummaa, valkeaa hiekkaa täällä on vain parilla rannalla, jonne toiseen on tuotu hiekka Portugalin Algarvesta ja toiseen Saharasta. Joten kun kaduille kertyy vaaleaa hiekkaa, se on tosiaan Saharasta peräisin (nuo mainitut rannat ovat sen verran kaukana ja tuuleen nähden väärässä suunnassa, että sieltä se ei voi olla peräisin).

Nyt kun on päästy näkemään Gran Canaria (siihen tarvitaan aivan erityisen kirkas päivä), loistavat vaakasuorat sateet Garajonayssa ja kokemaan shirokko, niin maanjäristystä enää odotellaan, nekään kun eivät ole täällä harvinaisia.

"Kuuhiekkamyrskystä" pääsimme "nauttimaan" vaetaessamme tuolla la Caletan autiolla rannikkoalueella. Eroosion viljelykelvottomaksi kuluttama ja toistaiseksi rakentamiselle liian hankala maa jää täällä yleensä hylätyksi, jolloin siihen varsin nopeasti kasvaa joutomaakasvillisuutta ja maa alkaa muistuttaa sellaista elotonta kuumaisemaa. Noita kuumaisemia mainostetaan näkyvän siellä ja täällä, mutta tämä on peräisin ihan tuosta La Caletan kylän ulkopuolelta.

Saimme tosiaan tuntea tuulen kuluttavan voiman seikkaillessamme tuolla joutomaalla, josta on upeat näkymät merelle, tuo kannas kun kohoaa reilut 30 metriä merenpinnan yläpuolelle. Tuuli oli varsin voimakas ja sopivaan kohtaan osuessaan nosti ilmoille sellaisen pölypilven, että meinasivat mennä suu ja silmät ihan tukkoon. Vitsailimmekin Tomin kanssa, että nyt on koettu sekä Saharan hiekka että paikallinen kuuhiekka ihan nieltynä - eikä kumpikaan maistu hyvältä.