Teide - pettymyksiä ja mahtavia maisemia

Puretaan ensiksi ne pettymykset. Varasimme Teiden-retken Tärinäporin kautta niin kuin kilttien turistien kuuluukin, reissun nenäkohtainen hinta oli 40 euroa. Mitä sillä sitten sai? Ensiksi bussissa köröttelyä hotellilta toiselle, kun porukka kerättiin kasaan, sitten puolentoista tunnin bussimatkan Teidelle, mahdollisuuden ostaa köysiratalippu 26 euron hintaan (siis yhteensä 66 euroa, jos halusit käydä huipulla), paljon jonossa seisomista, kiireistä hosumista Teiden huipulla ja pysähdyksen matkamuistomyymälään paluumatkalla ja lisäksi tietenkin oppaan lätinät. Kyllähän minä sen ymmärrän, ettei opasparka voi mitään sille, miten paljon ihmisiä on jonossa odottamassa ja että puolipäiväretkelle on olemassa tietyt aikataulut, mutta mutta...kun retki keski kaikkineen n. 6 tuntia, josta 3 tuntia bussissa Teidelle ja takaisin sekä  vajaat kaksi tuntia köysiratajonossa, jää sitä muuta aikaa kovin kovin vähän. Vaikka opas oli asiantunteva, niin ei hänen puheissaan juuri ollut sellaista, mitä ei olisi pystynyt netistä tai matkaoppaista tarkistamaan etu- tai jälkikäteen.

Joku vähemmän nuuka ihminen voi kokea, että sai rahoilleen hyvinkin vastinetta, mutta minä olen toista mieltä. Olisin jotenkin olettanut, että tuolla 40e hinnalla olisi saanut edes kupin kahvia tai jotain, vaan ei, se oli siis käytännössä hinta pelkästä bussimatkasta. Miinusta voisi Tärinäporin suuntaan antaa myös seuraavista asioista, kukaan ei missään kohtaa kertonut, vaikka reissu varattiin oppaalta puhelimessa, että tuon köysiratalipun voi ostaa etukäteen valmiiksi (en kyllä tiedä, mitä etua siitä olisi ollut, koska samaan jonotushalliin meidät sitten loppujen lopuksi tungettiin - ehkä sillä konstin olisi säästänyt aikaa jonkin minuutin), eikä kukaan myöskään maininnut, että suuri osa retkestä kuluu köysiratajonossa niin ylhäällä kuin alhaalla. Se sentään oli mainittu, että hissilippu ei kuulu hintaan.

Jos haluaa tämän hintaeron oikein konkretisoida niin Titsan bussi 342 ajaa Vilaflorin kautta Teidelle ja takaisin ja meno-paluu-lipun hinta on kympin verran, täsmälleen siis samaa reittiä, jota retkibussimmekin vuorelle ajoi. Sen verran on eroa, että Titsa palaa samaa reittiä takaisin, me retkibussilla toista reittiä, jossa pääsi valokuvaamaan Los Roquesin kivimuodostelmia. Voisi todeta, että oli kalliit kivivalokuvat...Tästä voi varmaan jo päätellä, että en suosittele varaamaan Teiden retkeä minkään matkatoimiston kautta (kysely muiden matkalaisten suuntaan on osoittanut, että samaa pakettia myyvät kaikki matkatoimistot, hinnat vaihtelevat euron tai pari suuntaan tai toiseen), vaan käyttämään bussia. Ja kyllä, tämä sama palaute lähtee matkanjärjestäjänkin suuntaan heti kun palautetta kysyvät ja vaikka eivät kysyisikään.

Sitten se, mitä suosittelen ehdottomasti, on Pico del Teidellä (kuten tuon koko Espanjan ja Kanariansaarten korkeimman tulivuoren virallinen nimi kuuluu) käyminen. Maisemat ovat henkeä salpaavan upeat jo vuorelle noustessa, sillä ajoreitti kulkee serpentiinitienä ensin läpi asuttujen alueiden esimerkiksi Vilaflorin kylän ja jatkuu sieltä Cañadas del Teiden kansallispuistoon. Matkalla on uskomaton määrä erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä, alkaen rannikon rehevästä subtrooppisesta palmu- ja pensaskasvillisuudesta, vaihtuen massiivisiin kanarianmäntymetsiin (suurimman puun rungon ympärys on yli 9 metriä ja korkein puu on 59 metriä korkea - ja nämä ovat ne yksilöt, joita on jäljellä, suurimmat päätyivät aikanaan espanjalaisten myötä rakennuksiin ja laivojen rakenteisiin) vaihtuen lopulta vuorenhuipun karuihin lähes kasvittomiin "kuumaisema"-alueisiin.

Jos jätetään historia sen verran vähemmälle, että ei mennä mitenkään erityisen syvälle siihen, miten Teneriffa alun perin koostui kolmesta pienestä erillisestä saaresta (nykyisen saaren luoteis- koilis- ja etelänurkka), jotka myöhemmin vulkaanisen aktiivisuuden myötä yhdistyivät yhdeksi saareksi. Hypätään sen sijaan aikaan noin 300 000 vuotta sitten, nykyistä Teideä ei ollut, vaan Teneriffan saarta hallitsi yksi massiivisen iso yli 3000 metrin korkuinen supertulivuori. Sen uskotaan olleen kilpitulivuori, jonka uloimmat osat olivat niin ohuet, että antoivat periksi vuoren sisällä olevan magman alkaessa laajeta. Tulivuoren purkautuessa sen katto romahti ja syntyi valtava kattilalaakso, caldera, jota kutsutaan nimellä Caldera de Cañadas. Tämän massiivisen calderan halkaisija on yli 17 kilometriä ja se sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa. Sen eteläreunalla vuoren seinämät putoavat lähes 500 metriä pystysuorina alas laakson pohjalle ja vastaavasti pohjoisseinällä kohoaa yli 3700 metrin korkeuteen Teiden tulivuori. Teidellä on itseasiassa kaksoissisar, joka sijaitsee aivan sen vieressä, mutta on hivenen matalampi eikä lainkaan niin tunnettu kuin Teide eli Pico  Viejo. Pico Viejon kyljestä löytyvät niin sanonut Teiden sieraimet eli Teiden viimeisimmän, 1700-luvulla tapahtuneen purkauksen jäännökset, kaksi koloa, jotka vuoren kyljessä kieltämättä muistuttivat vähän sieraimia.

Tämän Teiden viimeisimmän purkauksen tuottama laava tunnetaan nimellä aa-aa-laava. Sana aa-aa tulee havaijin kielestä ja tarkoittaa laavaa, jonka päällä ei voi kävellä paljain jaloin. No, kuvasta varmaan näkee, että nimitys on ihan paikkansa pitävä.

Teiden ylätasanteelle pääsee kahdella tavalla, joko kävellen, mutta patikointiin on syytä varata aikaa, sillä ilma vuoristossa on varsin ohutta taikka köysiradalla. Pyörällä pääsee ainakin alahissitasanteelle asti, mutta en ole varma, ovatko ylempien rinteiden polut pöyräilykelpoisia. Tähän väliin on kyllä pakko mainita, että noille pyöräilijöille on pakko nostaa hattua, sillä urheasti he polkivat rinteitä ylös. Toisen hatunnoston arvoisen suorituksesta tekee se, että polkeminen tapahtui varsin vilkkaasi liikennöidyllä tiellä muun liikenteen seassa, sellainen kuin pyörätie on täällä tuntematon käsite. Yksi horjahdus ja pyöräilijä olisi ollut auton alla taikka rotkossa...

Mutta siis tosiaan tuonne alahissiasemalle pääsee kävellen tai moottoroidulla kulkupelillä, sitä korkeammalle ei moottorivehkein ole asiaa. Kuten jo mainitsin hissilippu maksaa 26€ nenää kohti ja odotukseen on syytä varautua, mitä suositumpi sesonki, sitä pidempi jono. Meillä alahissiaseman jonossa meni n. puolitoista tuntia lippujonon päästä siihen, että pääsimme hissiin ja etenkin pääsiäisen aikaan jonot ovat vielä paaaljon pidemmät.

Alahissiasema on n. 2500 metrin korkeudessa eli jo siellä huomaa, miten ilma on ohuempaa kuin alhaalla merenrannassa ja ylemmäs nouseminen kielletään ihmisiltä, joilla on sydäntahdistin, muita sydänongelmia sekä naisilta, jotka ovat rasnaana. Alahissiasemalta lähtee joukko vaelluspolkuja, joita meidän porukastamme lähtivät koluamaan ne, jotka eivät menneet tuonne ylös. 

Itse köysiradalla on siis kaksi vaunua, jotka vievät kerrallaan 35 ihmistä ylös vuorelle. Nousu sinänsä ei tuntunut mitenkään pahalta, vaikka yli 1000 metriä noilla vaunuilla noustiin/laskeuduttiin, nousun ja laskun kesto on n. 8 mimuuttia ja kaikkineen vaunun tyhjäämisineen ja täyttöineen vaunu nousee Teidelle 10 minuutin välein. Tuon köysiratamatkan tekee korkeanpaikankammoisellekin helpoksi se, että vaunut eivät kulje tyhjän päällä vaan jokusen kymmenen metrin korkeudella maan pinnasta, maa siis vaikuttaa koko ajan olevan lähellä. Vaunuissa on pohjat ja reunat, jotka eivät ole lasia, joten sekin helpottaa köysiratamatkaa.

Rajoitukset suosittavat, että Teiden ylähissitasanteella ei oltaisi kuin tunti kerrallaan, sen verran ohutta ilma tottumattomalle on. Varsinaiselle huipulle ei nykyään pääse tuosta vaan, vaan sinne on etukäteen anottava kulkulupa, joita myönnetään vain tajoitetusti, jotta Teiden erityinen luonto ei vaurioituisi. Tuo varsinainen kraaterin reuna on pari sataa metriä korkeammalla kuin 3500 metrissä oleva ylähissiasema. Tuolla ylähissiasemalla on runsaasti näköalatasanteita, joilta pääsee ottamaan kuvia ja lisäksi erilaisia vaelluspolkuja, joita emme valitettavasti päässeet testamaan, koska meillä ei ollut tuolla ylhäällä aikaa kuin vartin verran. Eli juuri sen verran, että hissiasemaa lähinnä olevat maisematasanteet ehti juosta läpi ja ottaa kuvia. Tämänkin vuoksi suosittelen sitä itsenäistä bussimatkailua, jolloin ei ole niin riippuvainen yhtenäisestä aikataulusta. Tunnissa kun olisi ehtinyt kiertää Teideä huomattavasti enemmän kuin vartissa.

Siellä se Teiden huippu on.

 

Paluumatkalla poikkesimme tosiaan los Roquesissa ottamassa kuvia calderan erikoisista kivimuodostelmista ja Teidestä, koska eihän itse vuorella pysty siitä kunnon kuvia saamaan.

Cañadasin luonnonpuistossa on uskomattoman upeita eri värisiä laavakerroksia. Minä olen aina kuvitellut, että laava on mustaa tai ruskeaa, mutta tuolla sain havaita, että laavaa on myös vihertävää, kuparinpunaista, tumman ruskeaa, vaaleaa ja vaikka minkäväristä. Tuolta luonnonpuiston aleelta on ehdottoman kiellettyä ottaa mitään kasveja tai kiviä mukaansa, sillä siellä on todella paljon hyvin harvinaisia kotoperäisiä kasvilajeja esimerkiksi erilaisia tyräkkeja, värihernettä ja äärimmäisen harvinaista Teiden orvokkia. Nisäkkäitä Teiden alueella ei juuri ole lukuunottamatta sinne istutettuja mufloneita, joita yritetään epätoivoisesti metsästää sukupuuttoon, koska ne vaarantavat Teiden alueen harvinaiset kasvit. Linnusto on kohtuullisen runsas, Teidellä on erilaisia haukkoja, pääskysiä, punarintoja ja kanarian hemppoja (eli kanarialintujen luonnonvaraisia muotoja) sekä harvinaisia sinisiä Teiden peippoja (joita emme valitettavasti päässeet näkemään).