Siam park on useaan kertaan palkittu Tripadvisorin vesipuisto-kisassa maailman parhaana vesipuistona useammassakin sarjassa esim. parhaat vesiliukumäet, parhaat aallot ja paras vesipuisto taisivat olla viime vuoden palkinnot. Vaikka puisto on vesipuisto, on sille haettu silmänruokaa rakentamalla paikat muistuttamaan entisen Siamin kuningaskunnan rakennuksia ja tyyliä. Puiston logoeläimenä on lohikäärme, lohikäärmeitä on siellä muutenkin paljon, rakennukset ovat bagodi-tyypisiä ja myös norsuja esiintyi useammassa paikassa. Varsinaiset liu'ut ja laitteet on jaettu kolmeen eri luokkaan, vihreisiin lähes kaikille sallittuihin, keltaisiin vain osalle sallittuihin ja punaisiin tarkasti rajoitettuihin. Vihreät laitteet olivat helppoja, keltaiset keskihaastavia (pituusraja 110cm) ja punaiset hurjia (pituusraja 125cm + lautoille painorajat laitekohtaisesti).
Missään ei varsinaisesti kerrottu, miten puistoon pitää varustautua. No, järki sanoo toki sen verran, että vesipuistoon pistetään uimapuku ja pyyhe kassiin, mutta entäs noin muuten, saako pitää esimerkiksi kenkiä? Jos tästä on jollekin hyötyä, niin mainitaan heti, että silmälasien käyttäjän kannattaa varata Siam park päivään piilolinssit, sillä suurimmassa osassa laitteita ei saa pitää laseja. Joissakin vihreän vyöhykkeen jutuissa sai olla lasit päässä tai pahimmissa paikoissa kädessä, mutta kun siirryttiin keltaisiin ja punaisiin laitteisiin tuli ehdoton ei - lasit piti jättää jonnekin reunustalle ja hakea ne sieltä sitten myöhemmin. Osa saattoi toki riippua myös valvojasta, osa varmaan oli lepsumpia kuin toiset. Kenkiä puistossa voi käyttää, mutta itse laitteisiin niillä ei saa mennä, vaan ne on jätettävä rannalle odottamaan. Vaatteisiin valvojat eivät puutu, vaan osa porukasta painoi menemään märkäpuvussa (märkäpukuja ja sukelluskenkiä sai ostaa tuolta), toiset shortseissa ja t-paidoissa, osa uimavaatteissa ja kaikki pääsivät laitteisiin, jos pituus riitti.
Tavarat piti joko jättää lukolliseen lokeroon, josta maksettiin vuokra (lokeron koon mukaan 3€ tai 5€) ja pantti 5€, jonka sai takaisin, kun näytti kuitin avainta palauttaessaan, tai sitten niillä piti olla valvoja omasta takaa. Pieneen lokeroon mahtui hyvin kahden ihmisen tavarat, kengät pidimme jalassa. Puistoon ei saanut tuoda mitään omia eväitä, vaan kaikki syötävä tai juotava, mitä siellä oleskelun aikana halusi nauttia, piti ostaa puistosta. Puistosta ei myöskään voinut lähteä ja palata takaisin ostamatta uutta lippua. Puistossa on melko suuri, mutta rajoitettu, määrä aurinkotuoleja asiakkaiden käyttöön. Osalla porukasta oli joku isoäiti tai vastaava mukana pelkästään sitä varten, että tämä otti rantatuolissa laguunilla aurinkoa ja vahti muun porukan tavaroita.
Alkuperäinen ajatuksemme oli mennä puistoon tiistaina 14.4., mutta tuulta oli sen verran, että totesimme sään olevan liian kylmän vedessä melomiseen, joten käynti siirrettiin keskiviikolle 15.4. Keskiviikkokin oli melko tuulinen ja hiukan pilvinen päivä, mikä teki puistovierailusta jossain kohtaa vähemmän mukavan. Toisaalta sää taas karkoitti suurimmat turistilaumat pois ja puistossa oli kohtuullisen väljää, eikä hirveästi joutunut jonottamaan mihinkään, mihin halusi mennä.
Meidän taktiikkamme oli hankkia ensinnä lokero ja jättää kaikki ylimääräiset tavarat sinne, jonka jälkeen teimme puistokierroksen kävellen ja otimme kuvia. Kamerassa meni raja, sitä ei saanut millään puheella mukaan laitteisiin, vaikka miten selitin sen olevan vesitiivis ja varmasti pitäväni siitä hyvää huolta. Joten ensin siis kuvat ja sitten vasta laitteet.
Ensimmäisissä kuvissa on "lasten valtakunta", kadonnut kaupunki, the lost city. Sen erikoisuuksiin kuului kaatuva apinanpääkulho, joka tarjosi mukavan viileän suihkun alla oleville... Rannalla tietenkin auringonottopaikkoja vanhemmille, jotka eivät halunneet/voineet remuta mukana (tuonne liukuihin yms. eivät aikuiset päässeet, mutta suihkuihin ja altaisiin kyllä).
Tower of Power on puiston mahtavin liukumäki, liki 30 metriä lähes pystysuoraa pudotusta, jonka jälkeen liuku läpinäkyvässä putkessa läpi haialtaan...
Puistolla on myös suurimman lohikäärmepatsaan maailmanennätys.
Lisäksi siellä on suurin kokoelma Thai-teemaisia rakennuksia Aasian ulkopuolella. Puiston avasi vuonna 2008 Thaimaan prinsessa ja sen suunnitteluun ja toteutukseen on saatu Thaimaan kuningashuoneen lupa (ilmeisesti noita rakennuksia ei sitten kuka vaan ja kuinka vaan saa käyttää miten haluaa, koska Thaimaasta oli tullut rajoitukset siitä, mitä sai käyttää ja mitä ei.)
Tomi alaparvella mittatikkuna ;-)
Lohikäärmettä lähempää
Tower of Power ja sen loppuliuku eli läpinäkyvä putki kolminkeraisessa akvaariossa. Näyttää muuten aika hurjalta, kalat ylinnä, Tower of Power laskija siinä välissä ja Mai Thai Riverin keltaiset kumirenkaat alinna. Kyllä, se epämääräinen viuhahdus noissa kuvissa on laskija, joka vilahti ohi, niin ettei tahtonut tajutakaan...
Ensimmäinen laite, johon menimme oli leipoisa Mai Thai river, joka ensimmäisellä kierroksella ruuhkaisuudesta johtuen ei ollut kovin kummoinen kokemus. Jonottaa ei tarvinnut, mutta jatkuvaa törmäilyä ja jostain päin ohitunkevia kelluttelijoita oli tarjolla. Ensimmäisellä kierroksella ohitimme myös kieputusosaston ja suunnistimme suoraan pois, on siis mahdollista valita, jatkaako leppoisasti loppuun vai lähteekö putousosuudelle, jossa on melko tiukkaa kyytiä luvassa. Hetken odottelun jälkeen kiireisimmät olivat jo ehtineet syöksyä muihin laitteisiin ja me päädyimme uudelle kierrokselle tuonne joelle. Täytyy kyllä ihmetellä, että laite on ns. kaikille sallittu, sen verran kovaa noissa putouksissa mentiin. Ihan uskomaton kohta oli se, missä lautat ajautuivat akvaarioon, jossa uiskenteli haita. Ylimmässä kerroksessa olivat hait. Keskikerroksessa suhahtivat ohi Tower of Powerin laskijat ja alimassa kelluivat Mai Thai riverin "lautat".
Kun joesta oli selvitty, menimme kokeilemaan aaltoja. Aaltoja on tarjolla tiedotteen mukaan joka tunti 20 ylistä 20 vailleen pieniä aaltoja ja 20 vaillesta tasaan isoja aaltoja, tasasta 20 yliin on tyyntä. Kovin montaa isoa aaltoa tuossa parin kymmenen minuutin ajanjaksossa ei kyllä tule eli enemmän kuin pari aaltokokemusta haluavat saavat lillua vedessä useamman tunnin. Täällä olivat valvojat taas kovasti tarkkoina ja silmälasit jouduin jättämään rannalle, mutta eipä siellä kukaan muukaan saanut laseja pitää - enkä edes ollut ainoa, joka yritti. Toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta aika kurjaa, kun aurinko paistoi kirkkaasti ja niille aurinkolaseille olisi ollut käyttöä.
Aaltojen ja vedessä lillumisen jälkeen siirryimme astetta hurjempiin laitteisiin eli Megong rapidsiin. Koska tuonne oli jonoa, päädyimme jakamaan lautan kahden englantilaisen teinin kanssa, siinä ei paljon muuta kysytty kuin että montako teidän porukassa on ja jos neljän hengen lautalta puuttui yksi, niin jonosta otettiin jonon ohi ensimmäinen yksinäinen ja lautta täytettiin. Samoin, jos oli porukassa viisi, niin yksi jäi armotta seuraavalle lautalle. Muutenkin lifeguardit katsoivat tosi tarkkaan, että lautta tuli tasapainoon täytettyä ja syynkin ymmärsin kun vauhtiin päästiin. Vauhti oli niin kova, että se heitti painavimman (eli meidän lautalla Tomin) jo melkein ulos kourusta, jota pitkin lautta kiiti. Tomi onneksi istui selkä päin eikä tiennyt, mitä hirveyksiä, kuten vesiputousta, oli tulossa.
Punaiset laitteet jätimme suosiolla kokeilematta. Minä olisin ollut valmis menemäänkin niinhin, mutta Tomi ei ja minä taas olisin ilman laseja tarvinnut jonkun, joka olisi saattanut minut tuonne laitteelle. Niinpä jäivät sitten Kinnaree, Giant ja Tower of Power kokeilematta... Sen sijaan Naga Racer ja Jungle Snakes tuli kokeiltua.
Jossain välissä nautittiin toasteja ja tuorepuristettua appelsiinimehua, joka kuulemma oli parasta, mitä Tomi koko reissulla oli saanut. Tuulen käydessä oikein viileänä tankattiin lämpöä kuumasta kahvista ja muffinseista.
Siinä vaiheessa kun muut jo pakkasivat kassejaan ja lähtivät pois, me päätimme tehdä vielä yhden reissun Mai Thai riverillä, ja pakko tunnustaa, että siellä oli huomattavasti mukavampaa kun oli edessä ja perässä kymmenen metriä tyhjää eikä tarvinnut varoa ketään vaan sai vain olla ja nautiskella.
Siam park aukeaa kymmeneltä ja menee kiinni kuudelta näin talvisesongin aikaan, mutta me olimme paikalla ennen yhtätoista ja lähdimme viiden aikaan. Ja kyllä tuo meille riitti, oli ehkä vähän liikaakin... Tuolla on todella paljon portaita ja jyrkkiä nousuja, joita pitkin kiivetään laitteille eli alaraajat saavat kunnon treenin ja kun vesiliukumäkeä laskiessa jalat lepäävät, niin yläkroppa suorittaa staattista kiinnipitoharjoitusta. Ja välillä vähän uidaan ja melotaan käsillä... kyllä tuo sellaisesta kuuden tunnin mittaisesta treenistä kävi ja seuraavana päivänä olo oli kuin hakatulla maksalla; yläkroppa jumissa ja jokainen askel tuntui. Olemme siis ilmeisesti liian vanhoja tuonne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti